Miksi käyn kertausharjoituksissa?

Asento!

En ole koskaan ollut pohjimmiltani mikään sotahullu rynkynhiplaaja. Olen itse asiassa katsonut aina vähän kieroon tyyppejä, joilla roikkuu Leathermanit, puukot tai RUK-vyöt lanteilla. Kaikenlainen äärimmäinen kiihkoilu minkään asian suhteen on harvemmin muutenkaan niin hyväksi. Historia ja katupartiot tässä ajassa sen osoittavat.

Siksi aloinkin jäsentelemään itselleni, miksi oikeastaan uhraan kallista vapaa-aikaani ja käyn puolustusvoimien kertausharjoituksissa, usein jopa vapaaehtoisesti enkä käskettynä? Eikö olisi paljon mukavampaa vain pelata pelikonsolilla sotapeliä kotona?

Isänmaan puolustaminen on itselleni periaatteellinen juttu. Se on päätös. Jos kaikki suhtautuisimme elämäämme, työnantajaamme, ympäristöömme ja kotimaahamme vapaamatkustajina, siten että kyllä sen joku muu sitten hoitaa, niin keitä meitä jää jäljelle?

Minulla ei ole mitään siviilipalvelukseen hakeutuvia vastaan. Ymmärrän ideologian vuoksi varusmiespalveluksesta kieltäytymisen erittäin hyvin. Puolustan mielelläni heidänkin kotimaata.

Velttouttaan tai tekaistuilla syillä varusmiespalvelua vältteleviä en ymmärrä niin kauhean hyvin, mutta eipähän sekään minulle kuulu mitä päätöksiä he elämässään tekevät. Nuori mies on parikymppisenä kovin alttiina maailman houkutuksille. Ei siinä kohtaa ryynääminen, rynkky ja hikoilu armeijan harmaissa aina ensimmäisenä kiinnostele.

Suhtauduin itse aikoinaan varusmiespalvelukseen vähän kuin vaihto-oppilasvuoteen. Hain ja pääsin onnekseni Dragsvikiin ruotsinkieliseen varusmiespalvelukseen. En halunnut kulkea sieltä mistä aita on jo kaatunut. Se on myöhemminkin elämässäni ollut vallitseva ohjenuora. Vasta jälkeenpäin olen havainnut, että juuri tuo ruotsin kielen osaaminen avasikin työelämässä ratkaisevan monia ovia. Suhtaudun siksi edelleenkin massasta poikkeavien taitojen ja esimerkiksi kielien oppimiseen hyvin myönteisesti.

Isäni saatesanat armeijaan lähtiessäni olivat hyvin yksinkertaiset: ”Nauti, saat olla jonkin aikaa tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Teet vain mitä käsketään.” Se oli helpottava ohjeistus lukion kirjoitusten ja yliopiston pääsykokeiden pänttäämisen jälkeen.

Nyt kun vastuuta on vuosien myötä karttunut, enkä enää ole vasemman jalan saappaan asemassa, puolustusvoimat tarjoaa vieläkin kasvun mahdollisuuksia.

Mielikuva kertausharjoituksista on usein hyvin stereotyyppinen. Käpy suussa siellä ryömitään ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta, kaivetaan poteroa ja huudellaan mättähillä kuvitteellisia laukauksia. Tämä kaikki ei ole aina täysin totta.

Turvallisuuspoliittinen tilannekuvamme kuitenkin päivittyy koko ajan ja jonkun uudet päivitykset ja suunnitelmat on tehtävä. Harjoituksissa yleensä mietimme miten joukkoja liikutellaan, päivitämme strategioita, tapaamme yritysjohtoa ja viranomaisia sekä pyrimme varmistamaan miten turvaamme yhteiskunnan kannalta olennaisten yritysten toimivuuden myös muuttuneissakin olosuhteissa. Itse koen, että tämä on vastuullinen tehtävä.

Mikään oppilaitos tai yksityinen valmennustalo ei ole tähän mennessä tarjonnut sellaista johtamisen, strategisen päättelyn ja paineensietokyvyn kasvua, kuin puolustusvoimat on kokonaisuudessa tarjonnut. Joka harjoituskerrasta jää aina jotain myös itselleni kotiin vietäväksi.

Kiihkottomasti voinkin todeta, että tällä pienellä panoksella mitä annan vapaastani, puolustan sillä oikeasti maatamme.

Ei minun tarvitse perustella itselleni miksi käyn kertausharjoituksissa ja lähden niihin aina hymyssäsuin. Aika monet asiat elämässämme ovat kuitenkin vain asennoitumiskysymyksiä.

Lepo.

One comment

  • Hei,

    Tämä oli virkistävä kirjoitus aiheesta josta en itse tiedä juuri mitään. Ja pystyn hyvin allekirjoittamaan noi pointit ihmisten valintoihin ja arvoihin liittyen.

    Olen usein miettinyt asevelvollisuutta siitä näkökulmasta, että jos kukaan ei menisi armeijaan (tai kertausharjoituksiin) edes velvollisuudentunnosta, niin kuinka pystyisimme toimimaan missään kriisitilanteessa yhtenäisinä joukkoina. Emme varmaan mitenkään.

    Tilanteessa, jossa pitäisi saada hyvin heterogeeninen ja iso joukko ihmisiä toimimaan järjestäytyneesti jonkin ikävän asian edessä, on todennäköisesti hyötyä armeijakokemuksesta. Tällöin suurin osa noista ihmisistä ymmärtäisi edes alkeellisella tasolla mitä ihmisten organisointi/mobilisointi vaatii ja mitä on ottaa vastaan käskyjä.

    Joten, omasta puolestani kiitos kaikille teille miehille ja naisille jotka käytte armeijan.

Submit a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *